Talon historia

Yli-Laurosela on esimerkki 1800-luvun vauraasta talonpoikaistalosta. Kaksifooninkinen päärakennus on edustava esimerkki eteläpohjalaisesta kirvesmiestaidosta ja tyylitajusta. Pihapiiriä ympäröivät luttirati, paja, vellisauna, puuliiveri, ajo- ja tarvekaluvaja, hyysit, talli ja navetta. Yli-Lauroselan päärakennus on kivijalkaan hakatun merkinnän mukaan rakennettu 1848 Matti Mikonpoika Ilkan (myöhemmin Laurosela) ollessa isäntänä.

Komeita tuparateja rakennettiin elintason kohoamisen seurauksena Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvun lopulta alkaen. Tervanpoltto ja kytöviljely toivat pitäjään vaurautta. Tervan menekin huononeminen, viljan hinnan nousu ja viljelysmaan puute sai talonpojat raivaamaan laajoja soitaan pelloiksi. Alajoen kuivattamisella luotiin Ilmajoella edellytykset viljelypinta-alan voimakkaalle lisääntymiselle ja sitä kautta pitäjän vaurastumiselle. Ilmajoen viljelyala kasvoi vuosina 1805 – 1875 peräti 14-kertaiseksi, noin 900 hehtaarista 12 600 hehtaariin.

Pohjalainen rakennusperinne esittäytyy

Lauroselan kantatilaa on asuttu ainakin 1600-luvulta lähtien. Myöhemmin tila jakaantui kahdeksi, Ala- ja Yli-Lauroselaksi. Tilan kaksifooninkinen päärakennus on edustava esimerkki pohjalaisesta hirsirakennustaidosta, jossa talonpoikainen perinne yhtyy empirestä omaksuttuihin tyylipiirteisiin. Rakennuksen kivijalkaan merkityn vuosiluvun mukaan sitä on ryhdytty rakentamaan vuonna 1848.

Mallikelpoisesti hoidettu maatila tuli valtion omistukseen vuonna 1971, jolloin se luovutettiin Museoviraston hallintaan. Yli-Lauroselan talomuseo avattiin yleisölle vuonna 1978. Päärakennuksen huoneet on sisustettu ilmajokelaisin esinein, joista osa on Yli-Lauroselan talon alkuperäistä kalustoa. Museoviraston valvonnassa taloa ja sen pihapiiriä konservoidaan vuosittain. Kesinä 2017 ja -18 muun muassa päärakennus on saanut perinteisen punamultakäsittelyn ja sen ikkunoiden konservointi on käynnissä. Navettarakennuksen korjaustyöt ovat vuorossa seuraavaksi.

Yli-Lauroselan pihapiiriä reunustaa yhdeksän talousrakennusta: luttirati, paja, vellisauna, puuliiveri, lato, ajo- ja tarvekaluliiveri, hyysit, talli ja navetta. Kohteen rakenteellisena erikoisuutena ovat päärakennuksen, tallin ja luttiratin kaarevalappeiset lautakatot. Tilan puutarha on entistetty alkuperäiselle paikalleen käyttämällä hyödyntämällä koriste- ja hyötykasvilajikkeita.

Tilat sisustettiin sadan vuoden takaiseen asuun

Museovirasto restauroi Yli-Lauroselan rakennukset vuosina 1972-77. Päärakennuksen sisätilat konservoitiin ja sisustettiin 1900-luvun alun asuun ja rakennus varustettiin keskuslämmityksellä. Piharakennuksia jouduttiin kengittämään ja myös niiden katot täytyi uusia. 2000-luvun puolella on salaojituksella pyritty pysäyttämään rakennusten jatkuva vajoaminen alueen saviseen maaperään. Tämä on tosin saattanut vaarantaa hyvin matalalla olevien hirsiarinoiden säilymisen, ja tilannetta on jatkossa seurattava tiiviisti. Tallin kengittämisen ja lattian uusimisen ovat tehneet Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen korjauskurssilaiset vuonna 2007.

Olki on harvinainen katemateriaali 2008-2009

Yli-Lauroselassa on vuosittain tehty pieniä huoltokorjauksia. Museon juhlavuonna 2008 olivat vuorossa harmaaladon pärekaton uusiminen ja puuliiverin kunnostus. Painunutta liiveriä nostettiin, sen perustukset uusittiin ja hirsikehä kunnostettiin. Suurin työ oli kuitenkin rakennuksen ns. päälipainollisen olkikaton uusiminen. Tarvittavien olkien hankkiminen vaati aikaa, sillä nykyisin ei pitkiä katto-olkia saa kuin erikoistilauksesta ja tällaisen syysrukiin tuottajia on harvassa. Rakennustyön toteuttivat Seurasaaren rakennuskonservaattorit, jotka saivat työn aikana paikallisilta rakentajilta arvokasta perimätietoa päälipainollisten olkikattojen tekotavoista. Harvinaisten työmenetelmien vaaliminen ja niihin liittyvän tietotaidon kerääminen on tärkeä osa Museoviraston restaurointitoimintaa.

Talli sai uuden lautakaton 2011-2012, päärakennus 2017-2018

Kesällä 2011 oli kunnostusvuorossa tallin uralautakatto. Kaksinkertaisen lautakaton ylempi kerros purettiin ja alempi jätettiin uuden kattorakenteen aluslaudoitukseksi. Alemman lautakerroksen päälle laitettiin eristeeksi kaksinkertainen tuohitus. Uusia kattolautoja oli kahta leveyttä ja ne asennettiin katolle tyvipuu ylöspäin lomittain kahteen kerrokseen siten, että lautojen väliin jätettiin riittävästi tilaa kosteuselämistä varten.

Laudat kiinnitettiin harjalta ja räystäältä yhdellä naulalla, ja niiden päät tasattiin samanmittaisiksi vanhan laudoituksen kanssa, jolloin räystäslinja säilyi entisenlaisena. Uusi laudoitus käsiteltiin tervaamalla kerroksittain, ensin alemmat laudat ennen ylemmän laudoituksen asentamista. Päällimmäiseksi tulevien lautojen syrjät tervattiin ennen kiinnitystä ja myös lautojen katkaisupintoihin imeytettiin reilusti tervaa. Kattolaudoituksen valmistuttua katon harjalle asennettiin vanhan mallin mukaisesti uusi harjalauta. Katon tervaus uusittiin seuraavana kesänä 2012. Samalla menetelmällä uusittiin päärakennuksen katto kesinä 2017 ja 2018.