Könnien lippulaiva – kalenterikello.

Jokainen mestari vuorollaan teki itse alusta loppuun kalenterikellon, jossa oli kaikkiaan seitsemän näyttöä jotka kelloa katsova voi yhdellä vilkaisulla todentaa: sekunnit, minuutit, tunnit. Mikä kuukausi on menossa, mikä viikonpäivä ja monesko päivä kuukaudesta ja mikä on kuun asento.
Se tiesi myös montako päivää on kuukaudessa, vain karkausvuonna sitä oli rukattava! Se kertoi siis myös mustavalkoisella pallolla kuun asennon, vaikka sen kiertoa, 29.5 vuorokautta, ei ollutkaan aivan helppo rattailla pitää kohdallaan.
Könnin kellojen perustoiminto on toisto eli repeteeri toiminto. Narusta nyppäämällä peruskello kertoi viimeksi lyödyn täyden tunnin, joka asia oli näin sujuva selvittää pimeään aikaan tarvitsematta laittaa päreeseen tai öljylamppuun eli kynttilään valkeaa. Kalenterikellossa narua nyppäämällä kello löi ensin yhteen kuluun kuluneet vartit ja sitten kahteen kuluun viimeksi lyödyn täyden tunnin. Sen yleisimpään käyttötarpeeseen liittyen tuosta narusta käytetään myös nimeä ”kusinaru.”
Kellojen heiluri oli tehty kolmesta metallista; kuparista, raudasta ja teräksestä, jotka kumoavat toistensa lämpölaajenemisen, jolloin heiluri oli aina saman mittainen ja näytti oikeaa aikaa. Ennen vanhaan tuvissa saattoi lämpötila vaihdella vuorokauden aikoina runsaasti, riippuen siitä onko takassa tuli vai ei.
Könnien tarunhohtoisen tarinan kuulet Koskenkorva Museossa, jossa on esillä suurin yksityinen kokoelma Könnin kelloista ja historiasta. Museon omistaja Martti Koskenkorva on Könnin suvun Mestarikönni eli sukuseuran puheenjohtaja.